EI PANIIKKIA

Kesätyöhakemus ja yhteishaut lähetetty, mutta stressi ei siitä helpotu. Onneksi minulla on taito työntää stressi niin syvälle mielen perukoille etten edes tunne sitä enää. Jos pääsen kesäksi matkailemaan ja töihin, olen maailman onnellisin ihminen. 
Tämän viikon olin Helsingissä hoitamassa Jessen tädin koiraa Rockya ja painiskelen tässä koirakuumeen kourissa. Ei minulla silti vielä ole kärsivällisyyttä tai mahdollisuutta hankkia koiraa, ehkä sitten joskus. Ostin hameen ja teemukin. Lauantaina oli myös Musiikkikeskuksella Sami Hedbergin keikka, mahtavaa oli tottakai. Sain kuvankin Samin kanssa ja olin ihan onessani. 
Tyhmä aurinko huijaa että ulkona muka olisi kesä ja kun menet ulos puolialasti niin saatkin kuolemantaudin. Älkää ottako silti tätä väärin, rakastan kevättä ja aurinkoa ja sulia teitä ja sitä, että kamala talvi ja kylmyys on takana päin. Odotan innolla biitsiä, mökkiä ja yöllisiä seikkailuja valoisassa. Ensimmäinen kesä täysi-ikäisenä edessä, o-ou. 
Ainoa asia joka pitää mut järjissäni kaiken muutoksen keskellä on niinkin yksinkertainen asia kuin listat. Päiväkirjassa ja kalenterissa minulla on loputtomasti listoja. Ostoslistoja, to-do-listoja, "mitä kirjoja haluan lukea"-listoja, matkustuskohdelistoja, postausidealistoja, you name it. Ne tuovat tietynlaista järjestystä elämään, eikä tulevaisuus tai suoritettavat asiat tunnu niin ylitsepääsemättömiltä.

Parhaat tukkapäivät on aina silloin kun ei lähde minnekkään.

"anna ruokaa"

supermegatarkka kuva mutta ihana mies!

laitoin capin päähän ja musta tuli kovis.

Outoa settiä mutta parempaan en pysty puoli yksi yöllä.